lauantai 18. helmikuuta 2017

Hopeakelloja luonnossa kulkijalle

Kristiinankaupungin ja Karijoen maisemissa on vahvasti läsnä historia. Se ei hypi silmille, vaan on ennemminkin saatavilla, jos kulkija osaa kysyä.

Kahden maakunnan kohtauspaikka on jotain ainutlaatuista, sellaista jonka vasta osa päättäjistä ymmärtää. Eteläisen Pohjanmaan ja rannikko-Pohjanmaan maisemissa yhtyvät lakeus, vuoret ja meri. Saumattomasti, mutta silti erillisinä.

Siperiankärhö (Clematis alpina, ssp. sibirica). Kuva: P. Peltoniemi.

Yksi parhaita paikkoja sijaitsee Kristiinankaupungin puolella, eräällä Pyhävuoren metsäaukealla. Siellä kasvaa siperiankärhö, Clematis-sukuun kuuluva puuvartinen köynnöskasvi. Esiintymä löydettiin vuonna 1947.

Siperiankärhö on yksi Suomen harvinaisimmista kasvilajeista ja rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Suomessa sitä tavataan vain kahdella muulla tunnetulla kasvupaikalla Tervolassa ja Nurmeksessa. Todennäköisesti tämäkin paikka on vain melko pienen joukon tiedossa.

Kasvi kiipeilee pitkin havupuiden runkoja ja oksia, pohjalaisessa metsässä. Yleensä sitä esiintyy rehevissä kangasmetsissä ja lehdoissa Karjalasta Äänisen takaa aina Tyynenmeren rannikolle asti.

Mistä se on tänne päätynyt?

Historian kirjaa saa selata aina 1800-luvun alkuun asti, että löytää selityksen. Silloin käytiin Suomen sota ja venäläiset liikkuivat Karijoen ja Kristiinankaupungin alueilla - ja jättivät jälkeensä paitsi tarinoita (Parmanen 1907), myös siperiankärhön siemeniä.

Hopeakelloja. Kuva: P. Peltoniemi.

Alkukesällä kasvi kukkii valkoisine hopeakelloineen valtoimenaan puiden oksilla. Sen kukat ovat kuin helmiä hopeanauhoissa, vain tiukujen sointi puuttuu metsän puiden humistessa ympärillä.

Kauneutta käden ulottuvilla, aivan matkamme varrella. Tämä on se luonto, jota puolustamme mielivaltaa vastaan. Tämän arvoa ei rahalla voi mitata. - P. P.


Viite

Parmanen, E. I. (1907). Haukkavuoren aarre. Kertomus. Helsinki: Weilin. Seikkailukirjallisuutta kansalle ja nuorisolle. 

perjantai 10. helmikuuta 2017

Käräjävuori, Kurikka in Twitter

"Hello, is it me you're looking for?"
Kuva: P. Peltoniemi.

- Olen viirupöllö, Strix uralensis. Lensin Käräjävuorelle vuonna 2013, kun poikaseni käytiin rengastamassa. Jäin tarkkailemaan lähipuuhun ja taisin lennähtää päin kuvaajan seuruettakin. Jatkan reviirini puolustamista nyt myös Twitterissä.

- Jag är en slaguggla. Vet du, vad man gör till vår natur? Vet du, hur vindkraften förstör skogar och fåglar och andra djur? Fölg mig och hjälp mig att förhindra det!

- Ich bin ein Habichtskauz und möchte weiterhin in aller Ruhe in der Natur leben, damit sie auch für Ihre Kinder und nächste Generationen geschont wird. Sie können mich auch in Twitter finden.

- I'm an ural owl living in the Finnish nature. I started to watch at your doings around three years ago and I must say I'm very worried about the nature. Help me to save it and follow me!

perjantai 3. helmikuuta 2017

Ruotsin lintutieteilijät erittäin huolissaan petolinnuista

Ruotsissa lehdistö uutisoi parhaillaan tuulivoimaloiden aiheuttamista petolintukuolemista [1-2].

Etelä-Ruotsissa Västrabyn ja Röglen välillä sijaitseva tuulivoimala-alue on ollut käynnissä vain vajaan vuoden viime vuoden helmikuusta lähtien [2-3]. Se on kuitenkin tappanut tähän mennessä jo yksitoista petolintua [1]. Ensimmäinen merikotka löytyi kuolleena maaliskuussa [2].

Sääksi eli kalasääski (Pandion haliaetus) Kuva: Jouko Kivelä.

Paikalliset lintutieteilijät ovat erittäin huolissaan tilanteesta. Jo lääninhallituksen päättäessä 13 tuulivoimalan rakentamisesta alueelle lintutieteilijät varoittivat petolintujen törmäysriskistä voimaloihin. Alue on tunnettu runsaista petolintumääristään. Mutta Skånen lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtajan mukaan varoituksista ei välitetty. [1-2]

Yksin Skånen alueella on noin 400 tuulivoimalaa [2].

Yhdistyksen pelko petolintujen puolesta on nyt käynyt toteen. Tähän mennessä on löydetty jo yksitoista tuulivoimaloiden tappamaa petolintua: kolme merikotkaa, neljä hiirihaukkaa, yksi tuulihaukka, kaksi isoa haarahaukkaa ja yksi muuttohaukka. [1-2] Ruotsin SVT:n uutistoimituksen saapuessa paikalle tuulivoimalan juurelta löytyi kaulansa katkaissut hiirihaukka. [1]

Merikotka (Haliaeetus albicilla). Kuva: P. Peltoniemi.

Lintutieteilijöiden mukaan löydöt ovat vasta jäävuoren huippu. He uskovat lintukuolemien todellisen määrän olevan vielä pimennossa ja törmäysten tappaneen myös tavallisempia lintuja. Lintukuolemien määrän pelätään nousevan vuosi vuodelta, ellei mitään tehdä. [1]

Kyseessä on Skånen lintutieteellisen yhdistyksen mukaan katastrofi. Lintutieteilijät toivovat ratkaisuja lintukuolemien vähentämiseksi. [1] He haluavat, että voimalat pysäytetään peltojen kylvön tai leikkuun ajaksi - koska silloin petolinnut tulevat saalistamaan pelloille [2].

Lintuyhdistys toivoo tapahtuneen johtavan myös tarkempiin lintuselvityksiin ennen tuulivoimaloiden rakentamista. [1]

Västrabyn ja Röglen välillä sijaitsevan alueen omistaa kaksi tuulivoimayhtiötä. Niiden yhteyshenkilö kertoo yhtiöiden varautuneen tiettyyn lintukuolleisuuteen, mutta näin suuren määrän tulleen yllätyksenä. Yhtiöt keskustelevat asiasta nyt ympäristöhallinnon ja lintutieteilijöiden kanssa. [1]

Tuulivoimala-alueen myönteisen päätöksen teki lääninhallitus. Esille nostettiin silloin kysymys linnuista, minkä johdosta tehtiin lintuselvitys. Lääninhallitus arvioi riskin lintukuolleisuudelle kuitenkin pienemmäksi. Tämän hetkistä tilannetta lääninhallituksessa ei osata vielä kommentoida. [1]

Viirupöllön poikanen. Kuva: P. Peltoniemi.

Mikä on tilanne muualla Ruotsissa tai hiukan pohjoisempana, Pohjanlahden tällä puolen?

Satakunnassa, Pohjanmaan rannikolla, Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla on kaavoitettu tuulivoimaloita tuhka tiheään, myös lintujen päämuuttoreiteille [4-5], ruokailu-, lepäily- ja pesintäalueille. Mitä luulette näiden, puutteellisten karttojen vaikuttavan petolintujen ja muiden lintujen kantoihin ja kuolleisuuteen? [6]

Kuka välittää [7-8]? BirdLife Suomiko? - P. P.


Viitteet

[1] Gravlund, Winnie (2017). Expertlarmet: Vindkraftverken massakrerar rovfåglar. Svt nyheter. 02.02.2017. Saatavilla: http://www.svt.se/nyheter/lokalt/helsingborg/omfattande-rovfageldod-i-vindkraftspark
[2] Carlson, Claes (2017). Vindkraftverken "gör köttfärs" av rovfåglarna. Expressen Kvällsposten. 02.02.2017. Saatavilla: http://www.expressen.se/kvallsposten/vindkraftverken-gor-kottfars-av-rovfaglarna/
[3] Rantala, Anette (2016). Snart ska alla 13 vindkraftverken i Västraby och Rögle snurra. HD. 03.02.2016. Saatavilla: http://www.hd.se/2016-02-03/snart-ska-alla-13-vindkraftverken-i-vastraby-och-rogle-snurra
[4] BirdLife Suomi (2014). Lintujen valtakunnalliset päämuuttoreitit, selvitys. Saatavilla: http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7BFA98FD1F-987F-4546-84F7-93BDC1F0CE06%7D/100332
[5] BirdLife Suomi (2014). Lintujen valtakunnalliset päämuuttoreitit, kartat. Saatavilla:  http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B31868315-3213-4C2E-ADB6-75A7BBF693F2%7D/100333
[6] Täystuulituho Suomen länsirannikolla. Santavuoren blogi. 23.03.2016. Saatavilla: http://santavuori.blogspot.fi/2016/03/taystuulituho-suomen-lansirannikolla.html
[7] Vesilintukannoista huolehditaan kestävästi koko muuttotiellä. Suomen Riistakeskus. 08.05.2015. Saatavilla: http://riista.fi/vesilintukannoista-huolehditaan-kestavasti-koko-muuttotiella/
[8] Grönholm, Pauliina (2015). Ely-keskus ja Kristiinankaupunki tuulivoimariidassa. Helsingin Sanomat. 21.07.2015. Saatavilla: http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002839830.html

lauantai 28. tammikuuta 2017

Meren eläimet kärsivät melusta

Läntisen Suomen maa-alueiden tuulivoimakaavoituksen jälkeen teollisuuden katse on kääntymässä merelle [1]. Tuulivoimatuho etenee Länsi-Suomen luonnon jälkeen kuitenkin myös maalla, Keski- ja Itä-Suomen luontoon - ellei tapahdu ihme.

Kanuunalahti, Kristiinankaupunki. Kuva: P. Peltoniemi.

Meren eläinten turvaksi on kartoitettu Itämeren vedenalaista melua, ensimmäistä kertaa. Kyse on BIAS-hankkeesta, joka on toteutettu Itämeren alueen usean yliopiston ja instituutin kansainvälisenä yhteistyönä vuosina 2012-2016 [2]. Hankkeeseen ovat osallistuneet Suomi, Ruotsi, Viro, Puola, Saksa ja Tanska ja sen vetäjänä on toiminut Suomen ympäristökeskus (SYKE). [2-4]

Suomen ympäristökeskus onkin ensimmäinen luontoalalla valtakunnallisesti toimiva taho, joka on todella tehnyt jotain Suomen luonnon suojelemiseksi tuulivoimaloiden haitoilta - työtä, jota luontojärjestöjen ja ympäristöministeriön olisi näinä vuosina luullut tekevän. Sen sijaan valtakunnalliset järjestöt, kuten WWF Suomi, Suomen luonnonsuojeluliitto ja BirdLife Suomi, ovat jättäneet tuulivoimakaavojen kanssa taistelun ja maakuntien luonnon suojelun yksittäisille ihmisille, pienille yhdistyksille ja paikallisille piireille.

BIAS-hankkeen tulosten mukaan ihmisen aiheuttaman melun määrä Itämeressä on lisääntymässä. Vedenalainen melu vaihtelee meren eri osissa ja eri vuodenaikoina ja erityisesti talvella ääni etenee voimakkaasti. Myös veden lämpötila ja suolaisuuden kerrostuneisuus aiheuttavat muutoksia äänennopeuteen ja äänen kulkeutumiseen. [3-4]

Melua aiheuttaa merenkulku ja vesirakentaminen. Sitä lisää meriliikenteen kasvu ja merialueiden tuulivoimarakentaminen. [3-4]


Melu voi aiheuttaa vakavaa haittaa eläimille, kaloille ja merinisäkkäille, jopa kokonaisille eläinpopulaatioille. Kaloilla ja merinisäkkäillä sen on havaittu aiheuttavan häiriöitä viestimisessä, muutoksia käyttäytymisessä ja myös fyysisiä vaurioita. [3-4]

Kalat käyttävät ääntä ja kuuloaistia viestimiseen, kumppanin paikallistamiseen ja petojen välttämiseen. [3-4] Nisäkkäät, kuten pyöriäinen, käyttävät kuuloa myös suunnistamiseen ja ravinnon etsimiseen. Ilman kuuloa pyöriäinen kuolee. Itämerellä oli viisi vuotta sitten jäljellä vain noin 600 pyöriäistä. [3-5]

Ådskär, Kaskinen. Kuva: P. Peltoniemi.

BIAS-hankkeessa mitattiin melua 38 pisteessä eri puolilla Itämerta. Mittaustulosten perusteella laadittiin mallintamalla äänenpainetasokartat sekä vedenalaisen melun mittaus- ja analysointiohjeistot. Perustasona pidetään vuoden 2014 tilannetta, johon tulevia meluhavaintoja verrataan. [3-4]

Itämeren äänikartta. Kuva: BIAS-hanke.

Melua yritetään myös hallita. Melukartat voidaan yhdistää esimerkiksi lajien levinnäisyyskarttoihin tai luonnonsuojelualueiden karttoihin. [3-4]

BIAS-hanke vastaa EU:n meristrategiadirektiiviin, jonka tavoitteena on selvittää ihmisen tuottaman vedenalaisen melun taso ja rajoittaa se niin, että se ei vahingoita meriekosysteemiä. Direktiivin mukaan EU:n alueella tulee saavuttaa merten hyvä tila vuoteen 2020 mennessä. Siihen on aikaa vain vajaat kolme vuotta. [3-4] - P. P.

Viitteet:

[1] Täystuulituho Suomen länsirannikolla. Santavuoren blogi 23.03.2016. Saatavilla: http://santavuori.blogspot.fi/2016/03/taystuulituho-suomen-lansirannikolla.html
[2] SYKE (2017). Itämeren vedenalainen äänimaailma (BIAS). Suomen ympäristökeskus. Saatavilla: http://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Tutkimus_ja_kehittamishankkeet/Hankkeet/Itameren_vedenalainen_aanimaailma_BIAS
[3] SYKE (2017). Itämeren vedenalainen melu riski kaloille ja merinisäkkäille. Tiedote. Suomen ympäristökeskus 25.01.2017. Saatavilla: http://www.syke.fi/fi-FI/SYKE_Info/Viestintaaineistot/Tiedotteet/Itameren_vedenalainen_melu_riski_kaloill(41549)
[4] SYKE (2017). Undervattensbuller i Östersjön: risk för fisk och marina däggdjur. Finlands miljöcentral 25.01.2017. Saatavilla: http://www.syke.fi/sv-FI/SYKE_Info/Kommunikationsmaterial/Pressmeddelanden/Undervattensbullret_i_Ostersjon_risk_for(41851)
[5] Saksan tuulivoimahanke vastoinkäymisissä - syynä pommit ja pyöriäiset (2012). Taloussanomat 17.08.2012. Saatavilla: http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000001765159.html

perjantai 6. tammikuuta 2017

Linturetkellä pihapiirissä

Kesän linturetkille ei tarvinnut lähteä pihapiiriä kauemmas. Kamerapöntössä pesi tänä kesänä useamman talitiais- ja sinitiaisperheen jälkeen yllättäen kirjosieppoperhe.

Kirjosieppokoiras. Kuva: P. Peltoniemi.
 
Kirjosieppojen elämän seuraaminen ruudulta lintuja häiritsemättä tuotti iloa. Nurkan takana molemmat aikuiset - musta-valkokirjava koiras ja ruskea-valkokirjava naaras - kantoivat poikasille ruokaa. Pesän siivouksesta näytti huolehtivan emolintu.

Kirjosiepponaaras. Kuva: P. Peltoniemi.

Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) kuuluu varpuslintuihin. Se on hyönteissyöjä ja kolopesijä, jolle kelpaa kaikenlaiset kolot, kuten linnunpöntöt. Yleensä se täyttää viimeisetkin vapaaksi jääneet pöntöt, jonain vuonna se on pesinyt jopa ripustamatta jääneessä pöntössä.

Sopivin lentoaukko siepoille on 28 mm, siis sama kuin useimmille tiaisille. Sille kelpaa myös isompi 32 mm lentoaukko, se jonka talitiainen tarvitsee.

Kamerapöntön pienin poikanen tuntui melkein aina olevan muiden alla näkymättömissä, erityisesti kun poikaset kasvoivat ja pöntössä oli ahdasta. Juhannusaattona poikaset sitten lähtivät pöntöstä. Yksi kerrallaan niitä alkoi kiinnostaa ulkomaailmaan tähyily ja ne pyrähtelivät pöntön lentoaukkoa kohti ja uskaltautuivat ulos.

Kirjosiepon poikanen. Kuva: P. Peltoniemi.
 
Sitten kaikki muut olivat jättäneet pesän, paitsi pienin. Se jäi vielä pönttöön ja sirkutti siellä yksinäisenä, mutta muiden esimerkin innostamana sekin ponkaisi tiensä ulos - ja sitten pönttö oli tyhjä. Aamulla siellä oli vielä ollut vilskettä, mutta kesän mittaankaan pönttöön ei enää palattu, eikä sinne tullut uutta pesintää.

Parin päivän päästä kirjosiepot järjestivät kuitenkin yllätyksen. Juhannuspäivänä lähimetsästä kuului jatkuvaa pientä sirkutusta. Varovainen tarkkailu äänen lähteestä tuotti tulosta.

 Kirjosieppoemo ja poikaset. Kuva: P. Peltoniemi.

Emolintu ruokki kahta oksan päällä kököttävää pikkuista. Poikaset nauttivat auringonpaisteesta ja kerjäsivät ruokaa aina, kun ne huomasivat emon olevan lähistöllä.

Kolmas poikanen oli varjossa lähes huomaamaton ja tumma, vaaleankirjavan vatsan ollessa piilossa. Se suki sulkiaan ja harjoitteli jo hiukan itsenäisempää elämää. Pian sekin kasvaisi isoksi ja pesisi toivottavasti ensi kesänä jossain pihapiirin pöntöistä, tuomassa toivoa ja iloa. - P. P.

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Älkää pelätkö

Joulutunnelma ei löytynyt tänä vuonna kirkosta. Vesisateessa ja Santavuoren voimaloiden pyöriessä infraäänen pommittama kirkko olisi tuntunut pahalta, pyhäinhäväistykseltä.

Joulumieli tuli lasten riemusta, se tuli tuoksuista ja perinteistä, joululauluista, ja alkoi aattoillasta.

Lammaslauma Niemenkylässä. Kuva: P. Peltoniemi.

Varsinainen joulun sanoma aukesi kuitenkin vasta joulun jälkeen levon, yhdessäolon ja kiireettömyyden myötä. Se kirkastui jouluevankeliumin tutuista säkeistä, niistä jotka joka vuosi on luettu.

Se tiivistyi kahteen sanaan: - Älkää pelätkö.

Yö. Kuva: P. Peltoniemi.

Jo kouluaikoina muistan lukeneeni joulujuhlassa, puolipimeässä juhlasalissa:
"Sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa.
Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.
Mutta enkeli sanoi heille:
'Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.
Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.'"
Meni siinä silloin pimeässä paimenet, yö, keto ja lampaat sekaisin, mutta sitä kukaan tuskin huomasi, kun kaikki tuli kuitenkin sanottua.

Itse joulukuvaelmaa ei ilosanoman lukija pystynyt peilin kautta selkänsä takana seuraamaan. Ehkä tapahtumat ja tekstinluku osuivat kuitenkin kohdilleen. Evankeliumi loppui sanoihin:
"Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu."

Mutta "älkää pelätkö".

Paimenet pelästyivät enkeliä yön pimeydessä, mutta enkeli oli päättänyt ilmestyä juuri heille kedolla oleville - ja eläimille. Enkelillä oli kaksi asiaa: ilosanoma ja kehotus olla pelkäämättä.

Niitty Myllykylässä. Kuva: P. Peltoniemi.

"Älkää pelätkö" on tänä vuonna kehotus infraääniyön pimeydessä - edes siellä ei tarvitse pelätä. Tämä on kyllä pimeääkin pimeämpää, mutta enkeli on jo ilmestynyt - miten monet ovatkaan saman pyynnön lähettäneet eteenpäin - ja kuljemme kohti valoa.

Älkää pelätkö, ilosanoma on tarkoitettu juuri meille. - P. P.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Metsäkirkko - Joulurauhan julistaminen metsän eläimille

Aatonaattona 23.12.2016 klo 19.00 
Partakankaalla Kurikan Polvenkylässä

Ohjelma:
Kutsusoitto - Aatos Ilomäki
Kurikan Mieskuoro Nuijamiehet
Hartaus - rovasti Raimo Mäki
Yhteislaulu - virsi 21 Enkeli taivaan

Kurikan Mieskuoro Nuijamiehet
Puhe ja joulurauhan julistus metsän eläimille - pj Jarmo Latvala
Yhteislaulu - virsi 30 Maa on niin kaunis

Joulurauhaa. Kuva: P. Peltoniemi.

Linja-autokuljetus (ei maksua) Kurikan torilta klo 18.15.
Tienvarsitulet Piirrontieltä. 

Tervetuloa!

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Enkeleitä, pian

Koko vuoden olemme rukoilleet enkeleitä. Tämän huolen, tämän epätodellisuuden, tämän käsittämättömyyden keskellä.

Lähetä meille enkeleitä
koko taivaan täydeltä


Olemme muistaneet kaikkia eläimiä ja lintuja, kaikkia ötököitä ja perhosia, kaikkia, jotka ovat tuottaneet meille iloa näiden vuosien aikana ja joista nyt kannamme huolta. Joka ilta, jokaikinen ilta.

Varjele lintulaudan lintuja 
ja oravia
ja liito-oravia
varjele metsän lintuja
ja metsän eläimiä

Kaksi vuotta sitten kirjoitin joululaulusta "Taivas sylissäni", "Himlen i min famn". Kaksi vuotta sitten laulu soi tauotta mielessäni. Päällimmäiseksi siitä nousee yhä enkeli.


Laulu on äidin kehtolaulu pienokaiselleen. Se on hänen ajatuksiaan, kysymyksiään ja pelkojaan lapsensa tulevaisuutta koskien. Miten tuttuja tunteita nuo ovatkaan tänä vuonna olleet! Kun pelot ovat alkaneet käydä toteen, kun tulevaisuus kotiseudulla on käynyt vähän kerrallaan epävarmemmaksi ja epävarmemmaksi.

Varjele ihmisiä
varjele meitä


Mutta laulu on myös lohduttava. Se kertoo myös enkeleistä, lapsuuden suojelusenkeleistä. Niistäkö, joita olemme joka ilta tänne pyytäneet?

Lähetä enkeleitä
koko taivaan täydeltä
pian


Kulkevatko enkelit jo mukanamme? Vai tulevatko ne niin, että kukaan ei voi olla sitä huomaamatta? Koko taivaan täydeltä?


Tänään lapseni soittaa laulun enkeleistä. Niistä joista kaksi vuotta sitten kirjoitin ja lauloin. Niistä, joita olemme koko vuoden rukoilleet.

Lähetä enkeleitä
koko taivaan täydeltä
pian
pian!

© P. Peltoniemi.