perjantai 6. tammikuuta 2017

Linturetkellä pihapiirissä

Kesän linturetkille ei tarvinnut lähteä pihapiiriä kauemmas. Kamerapöntössä pesi tänä kesänä useamman talitiais- ja sinitiaisperheen jälkeen yllättäen kirjosieppoperhe.

Kirjosieppokoiras. Kuva: P. Peltoniemi.
 
Kirjosieppojen elämän seuraaminen ruudulta lintuja häiritsemättä tuotti iloa. Nurkan takana molemmat aikuiset - musta-valkokirjava koiras ja ruskea-valkokirjava naaras - kantoivat poikasille ruokaa. Pesän siivouksesta näytti huolehtivan emolintu.

Kirjosiepponaaras. Kuva: P. Peltoniemi.

Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) kuuluu varpuslintuihin. Se on hyönteissyöjä ja kolopesijä, jolle kelpaa kaikenlaiset kolot, kuten linnunpöntöt. Yleensä se täyttää viimeisetkin vapaaksi jääneet pöntöt, jonain vuonna se on pesinyt jopa ripustamatta jääneessä pöntössä.

Sopivin lentoaukko siepoille on 28 mm, siis sama kuin useimmille tiaisille. Sille kelpaa myös isompi 32 mm lentoaukko, se jonka talitiainen tarvitsee.

Kamerapöntön pienin poikanen tuntui melkein aina olevan muiden alla näkymättömissä, erityisesti kun poikaset kasvoivat ja pöntössä oli ahdasta. Juhannusaattona poikaset sitten lähtivät pöntöstä. Yksi kerrallaan niitä alkoi kiinnostaa ulkomaailmaan tähyily ja ne pyrähtelivät pöntön lentoaukkoa kohti ja uskaltautuivat ulos.

Kirjosiepon poikanen. Kuva: P. Peltoniemi.
 
Sitten kaikki muut olivat jättäneet pesän, paitsi pienin. Se jäi vielä pönttöön ja sirkutti siellä yksinäisenä, mutta muiden esimerkin innostamana sekin ponkaisi tiensä ulos - ja sitten pönttö oli tyhjä. Aamulla siellä oli vielä ollut vilskettä, mutta kesän mittaankaan pönttöön ei enää palattu, eikä sinne tullut uutta pesintää.

Parin päivän päästä kirjosiepot järjestivät kuitenkin yllätyksen. Juhannuspäivänä lähimetsästä kuului jatkuvaa pientä sirkutusta. Varovainen tarkkailu äänen lähteestä tuotti tulosta.

 Kirjosieppoemo ja poikaset. Kuva: P. Peltoniemi.

Emolintu ruokki kahta oksan päällä kököttävää pikkuista. Poikaset nauttivat auringonpaisteesta ja kerjäsivät ruokaa aina, kun ne huomasivat emon olevan lähistöllä.

Kolmas poikanen oli varjossa lähes huomaamaton ja tumma, vaaleankirjavan vatsan ollessa piilossa. Se suki sulkiaan ja harjoitteli jo hiukan itsenäisempää elämää. Pian sekin kasvaisi isoksi ja pesisi toivottavasti ensi kesänä jossain pihapiirin pöntöistä, tuomassa toivoa ja iloa. - P. P.

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Älkää pelätkö

Joulutunnelma ei löytynyt tänä vuonna kirkosta. Vesisateessa ja Santavuoren voimaloiden pyöriessä infraäänen pommittama kirkko olisi tuntunut pahalta, pyhäinhäväistykseltä.

Joulumieli tuli lasten riemusta, se tuli tuoksuista ja perinteistä, joululauluista, ja alkoi aattoillasta.

Lammaslauma Niemenkylässä. Kuva: P. Peltoniemi.

Varsinainen joulun sanoma aukesi kuitenkin vasta joulun jälkeen levon, yhdessäolon ja kiireettömyyden myötä. Se kirkastui jouluevankeliumin tutuista säkeistä, niistä jotka joka vuosi on luettu.

Se tiivistyi kahteen sanaan: - Älkää pelätkö.

Yö. Kuva: P. Peltoniemi.

Jo kouluaikoina muistan lukeneeni joulujuhlassa, puolipimeässä juhlasalissa:
"Sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa.
Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.
Mutta enkeli sanoi heille:
'Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.
Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.'"
Meni siinä silloin pimeässä paimenet, yö, keto ja lampaat sekaisin, mutta sitä kukaan tuskin huomasi, kun kaikki tuli kuitenkin sanottua.

Itse joulukuvaelmaa ei ilosanoman lukija pystynyt peilin kautta selkänsä takana seuraamaan. Ehkä tapahtumat ja tekstinluku osuivat kuitenkin kohdilleen. Evankeliumi loppui sanoihin:
"Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu."

Mutta "älkää pelätkö".

Paimenet pelästyivät enkeliä yön pimeydessä, mutta enkeli oli päättänyt ilmestyä juuri heille kedolla oleville - ja eläimille. Enkelillä oli kaksi asiaa: ilosanoma ja kehotus olla pelkäämättä.

Niitty Myllykylässä. Kuva: P. Peltoniemi.

"Älkää pelätkö" on tänä vuonna kehotus infraääniyön pimeydessä - edes siellä ei tarvitse pelätä. Tämä on kyllä pimeääkin pimeämpää, mutta enkeli on jo ilmestynyt - miten monet ovatkaan saman pyynnön lähettäneet eteenpäin - ja kuljemme kohti valoa.

Älkää pelätkö, ilosanoma on tarkoitettu juuri meille. - P. P.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Metsäkirkko - Joulurauhan julistaminen metsän eläimille

Aatonaattona 23.12.2016 klo 19.00 
Partakankaalla Kurikan Polvenkylässä

Ohjelma:
Kutsusoitto - Aatos Ilomäki
Kurikan Mieskuoro Nuijamiehet
Hartaus - rovasti Raimo Mäki
Yhteislaulu - virsi 21 Enkeli taivaan

Kurikan Mieskuoro Nuijamiehet
Puhe ja joulurauhan julistus metsän eläimille - pj Jarmo Latvala
Yhteislaulu - virsi 30 Maa on niin kaunis

Joulurauhaa. Kuva: P. Peltoniemi.

Linja-autokuljetus (ei maksua) Kurikan torilta klo 18.15.
Tienvarsitulet Piirrontieltä. 

Tervetuloa!

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Enkeleitä, pian

Koko vuoden olemme rukoilleet enkeleitä. Tämän huolen, tämän epätodellisuuden, tämän käsittämättömyyden keskellä.

Lähetä meille enkeleitä
koko taivaan täydeltä


Olemme muistaneet kaikkia eläimiä ja lintuja, kaikkia ötököitä ja perhosia, kaikkia, jotka ovat tuottaneet meille iloa näiden vuosien aikana ja joista nyt kannamme huolta. Joka ilta, jokaikinen ilta.

Varjele lintulaudan lintuja 
ja oravia
ja liito-oravia
varjele metsän lintuja
ja metsän eläimiä

Kaksi vuotta sitten kirjoitin joululaulusta "Taivas sylissäni", "Himlen i min famn". Kaksi vuotta sitten laulu soi tauotta mielessäni. Päällimmäiseksi siitä nousee yhä enkeli.


Laulu on äidin kehtolaulu pienokaiselleen. Se on hänen ajatuksiaan, kysymyksiään ja pelkojaan lapsensa tulevaisuutta koskien. Miten tuttuja tunteita nuo ovatkaan tänä vuonna olleet! Kun pelot ovat alkaneet käydä toteen, kun tulevaisuus kotiseudulla on käynyt vähän kerrallaan epävarmemmaksi ja epävarmemmaksi.

Varjele ihmisiä
varjele meitä


Mutta laulu on myös lohduttava. Se kertoo myös enkeleistä, lapsuuden suojelusenkeleistä. Niistäkö, joita olemme joka ilta tänne pyytäneet?

Lähetä enkeleitä
koko taivaan täydeltä
pian


Kulkevatko enkelit jo mukanamme? Vai tulevatko ne niin, että kukaan ei voi olla sitä huomaamatta? Koko taivaan täydeltä?


Tänään lapseni soittaa laulun enkeleistä. Niistä joista kaksi vuotta sitten kirjoitin ja lauloin. Niistä, joita olemme koko vuoden rukoilleet.

Lähetä enkeleitä
koko taivaan täydeltä
pian
pian!

© P. Peltoniemi.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Viljellä ja varjella

Hallitus julkistaa torstaina energia- ja ilmastostrategiansa. Samalla se päättää koko läntisen Suomen ja sen luonnon tulevaisuudesta.

Me olemme ainakin yrittäneet vaikuttaa. Me olemme yrittäneet säilyttää tämän luonnon, varjella sitä. Tuli mitä tuli.

Kansallislinnut. Kuva: P. Peltoniemi.

Mistä sanat tulivatkaan mieleen marraskuisen illan pimeydessä? En tiedä, mutta tähän ne sopivat. - P. P.

Kun pimeys on laskeutunut ylle Pohjanmaan,
mä pääni ihan hiljaa painan sängynpielustaan.

Mä pyydän Herra, armoasi ylle Suomen maan 
ja herätystä lakeudelle käyn nyt anomaan...

Sä suojaa tätä luontoa ja eläimiä sen,
kuule pyyntöni mun, pienen ihmisen.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Missä pohjalainen virkistäytyy?

Pohjanmaan liitto kerää parhaillaan tietoa maakunnan virkistysalueista. Liitto haluaa tietää, mitkä ovat ulkoilijoiden ja retkeilijöiden suosimia ulkoilumaastoja ja virkistäytymispaikkoja Pohjanmaalla. Tiedot kerätään karttasovelluksen avulla marraskuun aikana. [1]

Lakeus. Kuva: P. Peltoniemi.

Pohjanmaan liiton mukaan tietoja ulkoilu- ja virkistyspaikoista kerätään Pohjanmaan maakuntakaava 2040:n valmistelun osana. Vastaavanlaista kartoitusta ei ole lakeuksilla aiemmin tehty. [1]

Karttasovelluksen kautta ulkoilijat, retkeilijät, matkailijat ja muut kulkijat voivat lisätä kartalle suosikkipaikkansa virkistäytymiseen.

Kerättyjen tulosten perusteella Pohjanmaan liitto saattaa lisätä maakuntakaavaan uusia virkistysalueita. Vastaukset antavat tietoa myös siitä, miten monipuolisesti maakunnan eri alueita käytetään vapaa-ajan virkistäytymiseen ja miten näille alueille kuljetaan. [1]

Mitkä siis ovat suosimiasi paikkoja tai alueita ulkoiluun ja virkistäytymiseen?

Merkitse marraskuun aikana kartalle Kaskisten, Närpiön ja Kristiinankaupungin, Korsnäsin, Maalahden (Malaxin), Vaasan ja Mustasaaren (Korsholman), Laihian, Isonkyrön ja Vöyrin, Uudenkaarlepyyn, Pedersören, Pietarsaaren, Luodon (Larsmon) tai Kruunupyyn retkikohteet ja muut tärkeät ulkoilumaastot.

Näkyypä karttaan olevan merkitty virkistyspaikkoja naapurimaakuntienkin puolella, joten samalla vaivalla voi ilmoittaa nekin.

Sinänsä hyvä, että tällaista kartoitusta tehdään, mutta maalaisjärjellä ajatellen olisi ollut järkevää selvittää pohjalaisten ja muiden maakunnassa retkeilevien liikkeitä ennen maakunnan tuulivoimakaavan runnomista läpi. Ja minne on unohdettu luontomatkailuyrittäjien ja muiden luonnon virkistyskäytöstä elinkeinonsa saavien näkökulma?

Näkymä Kristiinankaupungin Pyhävuorelta Närpiön Svalskullan (Pjelaxin) suuntaan. Kuva: P. Peltoniemi.

Kuten viereisestä ja alla olevasta kartasta näkyy, Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien tuulivoimakaavat ovat ylimitoitettuja. Ne kuitenkin velvoittavat kuntia toteuttamaan yleiskaavoitustaan vastaavasti.

Missä kohdin tuulivoimakaavat osuvat nykyisille virkistysalueille? Kumpi silloin voittaa - alueita virkistykseen käyttävät vai tuulivoima?

Pohjalaismaakuntien kaavoituksessa on hoettu, kuinka "tuulivoimakaavoitus on luonteeltaan yhteensovittavaa". Miten sovitetaan yhteen retkeilijöiden tai luontoyrittäjien tarpeet ja tuulivoimalat?

Vai onko tarkoituksena, että retkeilijät ja ulkoilijat, asukkaat ja turistit väistävät?

Ympäristöministeriö hylkäsi juuri Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavasta tehdyt valitukset. Julkisessa päätöksessä on myös sisäministeriön lausunto, jossa sanotaan muun muassa seuraavasti [2]:

"Sisäministeriön näkemyksen mukaan tuulivoimaloiden aiheuttamat onnettomuusvaarat tulisi ottaa paremmin huomioon, koska esim. talvella tuulivoimalan lavoista saattaa irrota jäätä, joka voi aiheuttaa ihmisille vahinkoja. Toinen, joskin ehkä pienen todennäköisyyden riski, on tuulivoimalan jarrumekanismin rikkoutuminen, jolloin vaarana on jopa lapojen rikkoutuminen ja lapojen osien lentäminen satojen metrien päähän. Kolmas vaara on tuulivoimaloiden tulipalovaara, jota ei yleensä mainita lainkaan. Sisäministeriön näkemyksen mukaan ihmiset eivät tiedosta riittävästi näitä tuulivoimaan liittyviä riskejä.

Sisäministeriö toteaa, että ihmisten tulisi tietää todelliset vaarat tuulivoima-alueilla ja siten välttää niiden lähellä liikkumista esim. talviaikana, koska tällöin on suuri mahdollisuus siihen, että jää saattaa aiheuttaa ihmisille vahinkoja."


Sisäministeriön lausunto on täyttä asiaa. Näitä seikkojahan sitkeimmät kansalaiset ovat valituksissaan jo monta vuotta sitten hokeneet. Tieto näkyy nyt tavoittaneen ainakin yhden ministeriön.

Retkeilyn ja luonnon virkistyskäytön kannalta lausunnossa tulee kuitenkin yksi olennainen seikka: liikkumisrajoitukset. Miten paljon niitä onkaan luvassa, jos tuulivoimakaavat toteutuvat? Mihin unohtui jokamiehenoikeus?

Millaista oikein on luonteeltaan yhteensovittava tuulivoimakaavoitus? Yllä oleva kuva Närpiön Svalskullan (Pjelaxin) voimaloista ja 97 mpa kohoavasta Metsä-Botnian piipusta Kaskisissa antaa osviittaa... Etäisyys Pyhävuorelta voimaloihin on noin 14 km ja Metsä-Botnian piippuun noin 22 km.

Pohjoislahden luontopolulla Kristiinankaupungissa. Kuva: P. Peltoniemi.

Pohjalaiset ja muut pohjalaisluonnossa liikkuvat, merkitkää kartalle kaikki suosikkikohteenne, virkistyspaikkanne ja retkimaastonne. Tai luontomatkailukohteet. Katsotaan, missä Pohjanmaalla ja Länsi-Suomessa virkistäydytään! - P. P.


Viitteet:

[1] Missä Pohjanmaan luonnossa virkistyt? Saatavilla:  http://obotnia.maps.arcgis.com/apps/GeoForm/index.html?appid=989fd5c6344747abb4598fa566de6569

[2] Ympäristöministeriö (2016). Etelä-Pohjanmaan vaihemaakuntakaavan I - Tuulivoima vahvistaminen. YM2/5222/2015.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Patikointia Rauhankankaan metsäreitillä

Rauhankankaan metsäreitillä Jurvassa järjestetään noin 9 km:n patikointi tiistaina iltapäivällä 18.10.2016. Luonnossa liikkumisen lomassa voi kuvata maisemia ja syödä eväitä nuotiolla. Lähtöaika ja kokoontumispaikka tulevat ilmoittautuneille.

Metsäreitti. Kuva: P. Peltoniemi.

Varustaudu säänmukaisesti ja kosteutta kestävin jalkinein. Pakkaa reppuun omat eväät ja ota mukaan myös otsalamppu, jotta pimeä ei pääse paluumatkalla yllättämään. Retken järjestää Käräjävuoren blogi.

Tervetuloa mukaan!


PS. Osallistujilla tulee olla oma voimassa oleva tapaturmavakuutus.