keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Enkeleitä, pian

Koko vuoden olemme rukoilleet enkeleitä. Tämän huolen, tämän epätodellisuuden, tämän käsittämättömyyden keskellä.

Lähetä meille enkeleitä
koko taivaan täydeltä


Olemme muistaneet kaikkia eläimiä ja lintuja, kaikkia ötököitä ja perhosia, kaikkia, jotka ovat tuottaneet meille iloa näiden vuosien aikana ja joista nyt kannamme huolta. Joka ilta, jokaikinen ilta.

Varjele lintulaudan lintuja 
ja oravia
ja liito-oravia
varjele metsän lintuja
ja metsän eläimiä

Kaksi vuotta sitten kirjoitin joululaulusta "Taivas sylissäni", "Himlen i min famn". Kaksi vuotta sitten laulu soi tauotta mielessäni. Päällimmäiseksi siitä nousee yhä enkeli.


Laulu on äidin kehtolaulu pienokaiselleen. Se on hänen ajatuksiaan, kysymyksiään ja pelkojaan lapsensa tulevaisuutta koskien. Miten tuttuja tunteita nuo ovatkaan tänä vuonna olleet! Kun pelot ovat alkaneet käydä toteen, kun tulevaisuus kotiseudulla on käynyt vähän kerrallaan epävarmemmaksi ja epävarmemmaksi.

Varjele ihmisiä
varjele meitä


Mutta laulu on myös lohduttava. Se kertoo myös enkeleistä, lapsuuden suojelusenkeleistä. Niistäkö, joita olemme joka ilta tänne pyytäneet?

Lähetä enkeleitä
koko taivaan täydeltä
pian


Kulkevatko enkelit jo mukanamme? Vai tulevatko ne niin, että kukaan ei voi olla sitä huomaamatta? Koko taivaan täydeltä?


Tänään lapseni soittaa laulun enkeleistä. Niistä joista kaksi vuotta sitten kirjoitin ja lauloin. Niistä, joita olemme koko vuoden rukoilleet.

Lähetä enkeleitä
koko taivaan täydeltä
pian
pian!

© P. Peltoniemi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Vain asiapitoiset kommentit julkaistaan.